Minä viiden vuoden kuluttua?
Täytän 28-vuotta tänä kesänä. Viimeiset viisi vuotta elämässäni ovat olleet melko uskomattomia. En osannut edes kuvitella mihin kaikkeen elämä minua johdattaa, kun viisi vuotta sitten aloitin opinnot kansainvälisen opettajankoulutuksen Tanskassa. En silloin uskonut kuinka paljon elämän ja maailman näkeminen minua muuttaa ihmisenä.
Sain opinnot valmiiksi vuosi sitten ja palasin sen jälkeen ystäväni kanssa takaisin tänne Afrikkaan tekemään vaapaaehtoistyötä. Olemme rakentaneet uuden kyläkoulun ja käynnistäneet koululaisten opetuksen. Samassa yhteydessä toimii myös neuvontapiste kyläläisille, jossa annamme terveys valistusta eri asioista esim. aidsista, ehkäisystä, hygieniasta ym. Olemme järjestäneet opintokursseja myös aikuisille, sekä kerhotoimintaa kaiken ikäisille. Rahaa on käytettävissä hyvin vähän, joten olemme kehittäneet toimintaja, jossa käytämme hyväksi niitä voimavaroja ja hyödykkeitä mitä täällä on helposti saatavilla ja mihin ihmiset ovat jo ennestään tottuneet. Koulukin rakennettiin kyläläisten voimin ja perinteisiä menetelmiä käyttäen. Helppoa tämä ei suinkaan ole, koska budjetti jolla toimimme on minimaalinen, sekä kulttuuriemme väliset erot tulevat yhä selkeämmin esille. Esimerkiksi siinä, että lapset eivät tule kouluun, jos vanhemmat kokevat tarvitsevansa heitä kotona. Myös sadonkorjuu kausin, suurin osa oppilaista on pitkään poissa koulusta ja se vaatii meiltä paljon joustavuutta.
Vapaa-aikaa on tuskin koskaan, mutta kyllä tämä on sen arvoista, koska näemme joka päivä kuinka tärkeää meidän työmme täällä on. Täällä pienilläkin asioilla on merkitystä ja elinolosuhteissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat koko kylä yhteisöön. Ihmiset osoittavat kiitollisuutensa ja arvostavat meidän työtämme täällä. Meidän pestimme täällä Afrikassa tulee päättymään tämän vuoden lopussa. Työtämme tulee jatkamaan eräs opettaja toverini, joka on lähtöisin samasta koulusta kuin minä. Tavoitteena on kouluttaa kyläyhteisön jäsenistä opettajia, jotka tulevat jatkossa huolehtimaan opetuksesta ja koulutoiminnan ylläpitämisestä.
Monet ihmiset ja ystäväni Suomessa eivät ymmärrä miksi teen tätä työtä ja vielä vapaaehtoisesti. He eivät voi ymmärtää, kun eivät ole nähneet. Olen yrittänyt selittää heille kuinka paljon sisältöä olen tällä työllä saanut elämääni ja kuinka tärkeäksi olen tuntenut työni. Täällä jos missä kätteni jäljet näkyvät. Kaikki maailman lapset ovat minulle yhtä arvokkaita ja jokainen heistä ansaitsee saada opetusta. Kansainvälisenä opettajana minulla on myös vastuu jakaa tietoa eteenpäin ja perustaa kouluja paikkoihin, jossa opetusta ei vielä saada. En halua jäädä Suomeen, koska tunnen, että minua tarvitaan paljon enemmän jossain muualla.
Valitsin tämän tien jo silloin, kun aloitin opinnot. Halusin kehittää itseäni ja löytää sellaiset elämänarvot, että voin arvostaa jokapäiväistä elämääni murehtimatta turhia. Siinä asiassa olen onnistunut ja olen tasapainossa itseni kanssa, vaikka moni asia on muuttunut. Vielä viisi vuotta sitten minulla oli aika ruusuinen kuva tästä työstä. Nyt arki on tullut vastaan ja silti tunnen edelleen olevani oikealla tiellä. Vastoinkäymiset ja epäonnistumiset tuntuivat välillä ylivoimaisilta ja ihmisten asennoituminen omaan elämäänsä käsittämättömältä. Kuitenkin kaikki nämä kokemukset ovat hioneet minua ja tehneet minusta yhä vahvemman. Työni on todella palkitsevaa ja tällä hetkellä en voisi kuvitella tekeväni mitään muuta. Harrastuksia minulle ovat kielien ja kulttuurin opiskelu, sekä matkustaminen on minun intohimoni. Olen viettänyt suurimman osan lomistani rinkka selässä.
Tällä hetkellä minulle on tärkeää tämä työni. Perheen perustaminen tulee sitten myöhemmin. Olemme ystäväni kanssa tehneet päätöksen, että sitoudumme tähän työhön muutamaksi vuodeksi ja katsomme mitä elämä tuo tullessaan. Lapsen hankkiminen tulee varmaankin jossakin vaiheessa, mutta olen jo miettinyt adoption mahdollisuutta, koska maailmassa on paljon lapsia ilman vanhempia. Tämän hetkinen työni on uusien koulujen perustaminen alueille, jossa on köyhää ja paljon lukutaidottomia ihmisiä. Seuraava koulu-projektimme sijoitttuu Intiaan ja lastenkotiin. Aloitamme toiminnan ensi kesänä. Perustamme koulun samoihin tiloihin alueella sijaitsevan lastenkodin kanssa. Tarkoitus on laajentaa tiloja koululle, sekä saada koulu ja lastenkoti toimivaksi kokonaisuudeksi. Siinä on taas haastetta kerrakseen.
Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan, mutta täytyy katsoa päivä kerrallaan! Lopuksi voisin vielä todeta yhden tärkeän seikan, joka minua on puhutellut näiden vuosien aikana. Olen opettaja, mutta myös yhä edelleen oppija tässä elämänkoulussa.
Olen kirjoittanut kyseisen tekstin avoimen yliopisto-opintojeni portfolioon toukokuussa 2002. Silloin tiesin lähteväni opiskelemaan Tanskaan kansainväliseksi opettajaksi. Aika hienoa huomata kuinka fiksuja ajatuksia minulla oli silloin, toki olin idealisti, mutta olisin voinut yhtyä moniin seikkoihin sitten 2009 jolloin oikeasti tulin takaisin Zambiasta. Ainakin tämä idealisti on toteuttanut aika monta asiaa tosin aikaahan on kulunut 10 vuotta kyseisestä kirjoituksesta!!!Jotain credittiä pitää antaa äitille, joka sillon oikoluki mun tekstin ja anto hyviä vinkkejä. Ehkä olisi aika kirjoittaa uusi kirjoitus ja asettaa taas elämälle uusia haasteita ja pistää taas asiat tärkeysjärjestykseen.
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja muistakaa elää!!!
Pieniä muistoja vuosien varrelta...
Ayub Ogada - Kothbiro
Täytän 28-vuotta tänä kesänä. Viimeiset viisi vuotta elämässäni ovat olleet melko uskomattomia. En osannut edes kuvitella mihin kaikkeen elämä minua johdattaa, kun viisi vuotta sitten aloitin opinnot kansainvälisen opettajankoulutuksen Tanskassa. En silloin uskonut kuinka paljon elämän ja maailman näkeminen minua muuttaa ihmisenä.
Sain opinnot valmiiksi vuosi sitten ja palasin sen jälkeen ystäväni kanssa takaisin tänne Afrikkaan tekemään vaapaaehtoistyötä. Olemme rakentaneet uuden kyläkoulun ja käynnistäneet koululaisten opetuksen. Samassa yhteydessä toimii myös neuvontapiste kyläläisille, jossa annamme terveys valistusta eri asioista esim. aidsista, ehkäisystä, hygieniasta ym. Olemme järjestäneet opintokursseja myös aikuisille, sekä kerhotoimintaa kaiken ikäisille. Rahaa on käytettävissä hyvin vähän, joten olemme kehittäneet toimintaja, jossa käytämme hyväksi niitä voimavaroja ja hyödykkeitä mitä täällä on helposti saatavilla ja mihin ihmiset ovat jo ennestään tottuneet. Koulukin rakennettiin kyläläisten voimin ja perinteisiä menetelmiä käyttäen. Helppoa tämä ei suinkaan ole, koska budjetti jolla toimimme on minimaalinen, sekä kulttuuriemme väliset erot tulevat yhä selkeämmin esille. Esimerkiksi siinä, että lapset eivät tule kouluun, jos vanhemmat kokevat tarvitsevansa heitä kotona. Myös sadonkorjuu kausin, suurin osa oppilaista on pitkään poissa koulusta ja se vaatii meiltä paljon joustavuutta.
Vapaa-aikaa on tuskin koskaan, mutta kyllä tämä on sen arvoista, koska näemme joka päivä kuinka tärkeää meidän työmme täällä on. Täällä pienilläkin asioilla on merkitystä ja elinolosuhteissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat koko kylä yhteisöön. Ihmiset osoittavat kiitollisuutensa ja arvostavat meidän työtämme täällä. Meidän pestimme täällä Afrikassa tulee päättymään tämän vuoden lopussa. Työtämme tulee jatkamaan eräs opettaja toverini, joka on lähtöisin samasta koulusta kuin minä. Tavoitteena on kouluttaa kyläyhteisön jäsenistä opettajia, jotka tulevat jatkossa huolehtimaan opetuksesta ja koulutoiminnan ylläpitämisestä.
Monet ihmiset ja ystäväni Suomessa eivät ymmärrä miksi teen tätä työtä ja vielä vapaaehtoisesti. He eivät voi ymmärtää, kun eivät ole nähneet. Olen yrittänyt selittää heille kuinka paljon sisältöä olen tällä työllä saanut elämääni ja kuinka tärkeäksi olen tuntenut työni. Täällä jos missä kätteni jäljet näkyvät. Kaikki maailman lapset ovat minulle yhtä arvokkaita ja jokainen heistä ansaitsee saada opetusta. Kansainvälisenä opettajana minulla on myös vastuu jakaa tietoa eteenpäin ja perustaa kouluja paikkoihin, jossa opetusta ei vielä saada. En halua jäädä Suomeen, koska tunnen, että minua tarvitaan paljon enemmän jossain muualla.
Valitsin tämän tien jo silloin, kun aloitin opinnot. Halusin kehittää itseäni ja löytää sellaiset elämänarvot, että voin arvostaa jokapäiväistä elämääni murehtimatta turhia. Siinä asiassa olen onnistunut ja olen tasapainossa itseni kanssa, vaikka moni asia on muuttunut. Vielä viisi vuotta sitten minulla oli aika ruusuinen kuva tästä työstä. Nyt arki on tullut vastaan ja silti tunnen edelleen olevani oikealla tiellä. Vastoinkäymiset ja epäonnistumiset tuntuivat välillä ylivoimaisilta ja ihmisten asennoituminen omaan elämäänsä käsittämättömältä. Kuitenkin kaikki nämä kokemukset ovat hioneet minua ja tehneet minusta yhä vahvemman. Työni on todella palkitsevaa ja tällä hetkellä en voisi kuvitella tekeväni mitään muuta. Harrastuksia minulle ovat kielien ja kulttuurin opiskelu, sekä matkustaminen on minun intohimoni. Olen viettänyt suurimman osan lomistani rinkka selässä.
Tällä hetkellä minulle on tärkeää tämä työni. Perheen perustaminen tulee sitten myöhemmin. Olemme ystäväni kanssa tehneet päätöksen, että sitoudumme tähän työhön muutamaksi vuodeksi ja katsomme mitä elämä tuo tullessaan. Lapsen hankkiminen tulee varmaankin jossakin vaiheessa, mutta olen jo miettinyt adoption mahdollisuutta, koska maailmassa on paljon lapsia ilman vanhempia. Tämän hetkinen työni on uusien koulujen perustaminen alueille, jossa on köyhää ja paljon lukutaidottomia ihmisiä. Seuraava koulu-projektimme sijoitttuu Intiaan ja lastenkotiin. Aloitamme toiminnan ensi kesänä. Perustamme koulun samoihin tiloihin alueella sijaitsevan lastenkodin kanssa. Tarkoitus on laajentaa tiloja koululle, sekä saada koulu ja lastenkoti toimivaksi kokonaisuudeksi. Siinä on taas haastetta kerrakseen.
Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan, mutta täytyy katsoa päivä kerrallaan! Lopuksi voisin vielä todeta yhden tärkeän seikan, joka minua on puhutellut näiden vuosien aikana. Olen opettaja, mutta myös yhä edelleen oppija tässä elämänkoulussa.
Olen kirjoittanut kyseisen tekstin avoimen yliopisto-opintojeni portfolioon toukokuussa 2002. Silloin tiesin lähteväni opiskelemaan Tanskaan kansainväliseksi opettajaksi. Aika hienoa huomata kuinka fiksuja ajatuksia minulla oli silloin, toki olin idealisti, mutta olisin voinut yhtyä moniin seikkoihin sitten 2009 jolloin oikeasti tulin takaisin Zambiasta. Ainakin tämä idealisti on toteuttanut aika monta asiaa tosin aikaahan on kulunut 10 vuotta kyseisestä kirjoituksesta!!!Jotain credittiä pitää antaa äitille, joka sillon oikoluki mun tekstin ja anto hyviä vinkkejä. Ehkä olisi aika kirjoittaa uusi kirjoitus ja asettaa taas elämälle uusia haasteita ja pistää taas asiat tärkeysjärjestykseen.
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja muistakaa elää!!!
Pieniä muistoja vuosien varrelta...
Ayub Ogada - Kothbiro
